Jos aloitat lintujen talviruokinnan, älä sitä keskeytä. Sama resepti toimii sosiaaliseen mediaan.
Sosiaalisen media on minua innostanut, typerryttänyt, naurattanut ja loukannut jo toista vuotta. Juuri kun uskon jotain oppineeni tai oivaltaneeni, se iskee takaisin. Parhaimmillaan sosiaalisessa mediassa toteutuvat elämän tärkeimmät asiat: ihmisiin tutustuminen, vastavuoroisuus, tarve olla eri mieltä ja tarve kokea yhteenkuuluvuutta. Huonoimmillaan se on masentava, ilkeä jopa uhkaava. Viestinnän tekijänä pois ei voi olla, vaan tämä uusi pelikenttä pitää yrittää ottaa haltuun.
Hyvää sosiaalisessa mediassa on se, että pieni voi olla iso ja iso pieni. Vantaalainen fantasia-, täyte- ja voileipäkakkuyrityksen Kakkuhelmen sivustolla on yli 7000 seuraajaa. Mainio mainoskanava.
Facebookissa VR on vain hieman vantaalaista kakkufirmaa suurempi. VR käyttää Facebook-sivustoa markkinointiin ja kuvansa kirkastamiseen, mutta tässä tapauksessa metsä ei vastaa, vaikka sinne miten huudetaan. Kun kakkufirma saa peukkuja, VR:n seuraajat kertovat, mikä ei toimi. Välittömämpään ajatustenvaihtoon VR ei Facebookissa ryhdy, vaan suhde kivimiehiin säilyy etäisenä. Jos VR:llä tätä sivustoa joku lukee, kehitysehdotuksia sataa. Niistä kannattaisi myös kiittää.
Suurten joukkojen osallistaminen kehittämiseen on haastavaa, mutta kannattavaa. Sen olen kokenut pitäessäni yllä Sitran Palvelusetelisivustoa, jolla on 38 000 seuraajaa Facebookissa. Sosiaalisessa mediassa pitää olla rohkeutta ja malttia ihan joka päivä. Menin kehumaan, että tehty ratkaisu säästää turhalta käsityöltä. Minä puhuin sähköisestä kortista, mutta sosiaalisen median kentällä minun kimpussani olivatkin yllättäin käsityön ystävät. Opin, ettei ole turhia käsitöitä! Noh – seuraavan kerran ajattelin kehua uutta
ratkaisua siitä, että toimii kuin junan vessa. Facebook ei nuku, vaan joku iskisi tuohonkin aivan varmasti, ellei totea sitä liian tahalliseksi.
Olen myös julkaissut ylpeänä Facebookissa erilaisia selvityksiä. Vastauksena oli, että ihana väri. Toisena kommenttina seuraajat sotkeutuvatkin keskusteluun pimeistä bussipysäkeistä. Ehkä odotin väärästä paikasta kiitosta.
Silloin on paras nousta ylös, ottaa kuppi kahvia katsoa horisonttiin. Tavoitteet ovat tulevaisuudessa. Sosiaalisen median lintulaudalle laitan taas huomenna auringonkukansiemeniä.
Sosiaalisen media on minua innostanut, typerryttänyt, naurattanut ja loukannut jo toista vuotta. Juuri kun uskon jotain oppineeni tai oivaltaneeni, se iskee takaisin. Parhaimmillaan sosiaalisessa mediassa toteutuvat elämän tärkeimmät asiat: ihmisiin tutustuminen, vastavuoroisuus, tarve olla eri mieltä ja tarve kokea yhteenkuuluvuutta. Huonoimmillaan se on masentava, ilkeä jopa uhkaava. Viestinnän tekijänä pois ei voi olla, vaan tämä uusi pelikenttä pitää yrittää ottaa haltuun.
Hyvää sosiaalisessa mediassa on se, että pieni voi olla iso ja iso pieni. Vantaalainen fantasia-, täyte- ja voileipäkakkuyrityksen Kakkuhelmen sivustolla on yli 7000 seuraajaa. Mainio mainoskanava.
Facebookissa VR on vain hieman vantaalaista kakkufirmaa suurempi. VR käyttää Facebook-sivustoa markkinointiin ja kuvansa kirkastamiseen, mutta tässä tapauksessa metsä ei vastaa, vaikka sinne miten huudetaan. Kun kakkufirma saa peukkuja, VR:n seuraajat kertovat, mikä ei toimi. Välittömämpään ajatustenvaihtoon VR ei Facebookissa ryhdy, vaan suhde kivimiehiin säilyy etäisenä. Jos VR:llä tätä sivustoa joku lukee, kehitysehdotuksia sataa. Niistä kannattaisi myös kiittää.
Suurten joukkojen osallistaminen kehittämiseen on haastavaa, mutta kannattavaa. Sen olen kokenut pitäessäni yllä Sitran Palvelusetelisivustoa, jolla on 38 000 seuraajaa Facebookissa. Sosiaalisessa mediassa pitää olla rohkeutta ja malttia ihan joka päivä. Menin kehumaan, että tehty ratkaisu säästää turhalta käsityöltä. Minä puhuin sähköisestä kortista, mutta sosiaalisen median kentällä minun kimpussani olivatkin yllättäin käsityön ystävät. Opin, ettei ole turhia käsitöitä! Noh – seuraavan kerran ajattelin kehua uutta
ratkaisua siitä, että toimii kuin junan vessa. Facebook ei nuku, vaan joku iskisi tuohonkin aivan varmasti, ellei totea sitä liian tahalliseksi.
Olen myös julkaissut ylpeänä Facebookissa erilaisia selvityksiä. Vastauksena oli, että ihana väri. Toisena kommenttina seuraajat sotkeutuvatkin keskusteluun pimeistä bussipysäkeistä. Ehkä odotin väärästä paikasta kiitosta.
Silloin on paras nousta ylös, ottaa kuppi kahvia katsoa horisonttiin. Tavoitteet ovat tulevaisuudessa. Sosiaalisen median lintulaudalle laitan taas huomenna auringonkukansiemeniä.
