Tableteista odotettiin viime joulun suurta myyntihittiä, mutta toisin kävi. Nämä myös taulu- tai sormitietokoneiksi kutsutut vempaimet eivät saaneet aikaan sellaista kysyntäpiikkiä, mitä mediahypetyksestä olisi voinut päätellä.

Viime vuonna mediakohkaaminen synnytti laitteille kysyntää, mutta tarjonta puuttui. IPadia valmistavan Applen näkökulmasta Suomi koettiin niin pieneksi markkina-alueeksi, että laite tuotiin markkinoille vasta viime joulukuussa. Innokkaimmat olivat jo ehtineet hankkia laitteen ulkomailta. Ja nyt hitaammat odottavat jo seuraavaa versiota.

Myyjät tavoilleen uskollisina uskovat merkittävään myynninkasvuun tänä vuonna, kunhan hyllyihin saadaan kilpailevia tuotteita ja hinnat kilpailun myötä laskevat.

Uusia, pelkkiä lukulaitteita monipuolisempia tabletteja ei ole vielä moni kuluttaja päässyt omin käsin testaamaan. Sikaa ei tietenkään osteta säkissä, varsinkaan kun tabletit ovat vielä suhteellisen kalliita. Laitteen ohjaaminen sormilla herättää varmasti monissa ostohalut. Kokemus on jotain aivan muuta kuin vain sähköisen kirjan lukuun tarkoitetun lätyn näppäinten naputtelu.

Eipä olisi suuri yllätys, jos monipuoliset tabletit synkentävät pelkkien lukulaitteiden tulevaisuuden Suomessa. Sama kohtalo voi olla edessä miniläppäreillä. Ehkä olikin suomalaisten onni olla joutumatta ensimmäisen sukupolven lukulaitteiden koekaniineiksi.

Haastetta kustannusalalle

Helsingin Kirjamessuilla tehty tutkimus todisti, että Suomessa aktiiviset lukijat eivät ole kovin innoissaan sähköistä kirjoista. Yhdysvalloissa sähköisten kirjojen myynti taas on ollut kovassa kasvussa samaan tahtiin lukulaitteiden kanssa.

Yksi haaste on myös hinta. Koska sähköisellä kirjalle ei ole kirjapaino- ja kuljetuskuluja, niin sen luulisi olevan paperista kirjaa edullisempi. Hintapolitiikkaa selittää osaltaan veropolitiikka. 23 prosenttin arvonlisävero on merkittävästi suurempi kuin paperikirjan vain 9 prosentin vero.

Kustantajille sähköinen julkaiseminen ei ole ihan ongelmatonta, kun periaatteessa kuka tahansa voi laittaa kirjansa myyntiin ilman kustantajaa. Digitaalisen kustantamisen liiketoimintamallit ovatkin vasta kehittymässä Suomessa.

Helppokäyttöinen kopionesto

Internet mullisti (ensin laittomana) musiikinjakelun 1990-luvulla. Nykyisin suurin osa musiikin myynnistä tapahtuu jo verkossa. Vaikka musiikki ja kirja ovat tuotteina erilaisia, niin kirja-alalla on vielä mahdollisuus oppia levytuottajien virheistä.

Kopionestomenetelmien pitää olla mahdollisimman helppokäyttöisiä myös kuluttajille. Monimutkaiset rekisteröitymiset, kirjautumiset ja varmenteet ostohetkellä eivät toimi.

Yksi mahdollisuus on liittää tuotteisiin vesileima, jonka avulla ostajan tuotteet voidaan yksilöidä ja jäljittää. Leima ei teknisesti estä luvatonta kopiointia, mutta kopionnista jää kiinni.

Varmaa on, että sähköinen julkaiseminen haastaa kirjakustantajat uudistamaan toimintaansa. Tekniikasta huolimatta kirjailijat kirjoittavat, kustantajat toimittavat ja ihmiset haluavat lukea yhä enemmän. Tärkeintä tulevaisuudessakin on kirjojen sisältö.