28.9. 2010 eduskunnan palkkiotoimikunta päätti korottaa kansanedustajien palkkaa marraskuun alusta lähtien. Seuraavana päivänä Facebookissa oli seuraava viesti: ”Jos 100 000 tykkää tästä alkaa Suomessa 15.10.2010 yleislakko protestiksi kansanedustajien palkankorotukselle. Lakko kestää kunnes kansanedustajat luopuvat palkankorotuksestaan.”

100 000 raja meni rikki alle viikossa: tätä kirjoittaessani (10.10.) tykkääjiä oli 108 303 ja yleislakkoon siis aikaa viisi päivää.

Alkaako yleislakko? EI ala, mikäli Jyrki Iivosen ja minun kehittämämme malli julkisuuksien dynamiikasta pitää paikkansa. 

Mallimme mukaan jokainen organisaatio toimii erilaisilla julkisuuden kentillä ja luo julkisuuksia omalla toiminnallaan. Julkisuuden kentät (public spheres) ovat tiloja, joissa julkisuudet syntyvät. Kentät voidaan kuvata kahden ulottuvuuden avulla: 1) suora vai medioitu: ollaanko kasvokkain vai verkossa, televisiossa tai vaikkapa lehtien palstoilla, sekä 2) laaja vai rajattu: kuinka avoin ja laaja tai suljettu ja pienempi joukko esiintyy julkisuudessa.

Organisaation näkökulmasta uusi julkisuus syntyy, kun joukko ihmisiä viestii jostain asiasta (issue), joka tavalla tai toisella liittyy organisaatioon. Julkisuudessa tehdään julkisuusakteja, jotka ovat viestinnällisiä (kuten keskustelu, kannanotto, kirjoittelu yleisönosastoon tai televisio-ohjelma, joka nostaa issuen julkisuuteen) tai toiminnallisia (kuten mielenosoitus, päätös vaalirahoitusta pohtivan työryhmän perustamisesta tai ministerin ero).

Kuvasimme Hallinnon tutkimus –lehden artikkelissamme julkisuuden dynamiikkaa propositioilla, olettamuksilla. Tässä joitain. Proposition yhteydessä esitän, miten sitä voi soveltaa kansanedustajien palkkioista nyt vellovaan keskusteluun eri julkisuuksien kentillä.

1) Julkisuuksien synnyn alkuvaihe on latentti. Julkisuuksien kentillä syntyy kaiken aikaa lukemattomia pieniä julkisuuksia, joiden elinkaari ja vaikuttavuus vaihtelevat.

Kun kansanedustajien palkankorotuksista uutisoitiin, syntyi Suomenmaahan välittömästi kymmeniä tuhansia pieniä julkisuuksia, jossa kansalaiset pohtivat tätä, pääosin paheksuen.

2) Pienestä julkisuudesta tulee merkittävä leimahduspisteessä. Leimahduspisteen syntymiseen vaikuttavat (a) itse asia, (b) mukanaolevien ihmisten yksilölliset ominaisuudet ja (c) suotuisat olosuhteet.

Itse asia varmasti synnytti tunteen paloa. Myös olosuhteet olivat suotuisat, koska palkankorotukset ylittivät selvästi yleisen linjan. Facebook-keskusteluissa sen sijaan ei ole noussut esiin yksittäisiä ihmisiä, jotka omalla karismallaan voisivat viedä asiaa eteenpäin. en usko että mobilisaattoria löytyy viidessä päivässä.

3) Julkisuuksien voidaan olettaa vahvistuvan, kun tapahtuu siirtymiä yhdeltä julkisuuden kentältä toiselle. Julkisuus vahvistuu erityisesti silloin, kun teemat siirtyvät rajautuneelta kentältä yleiselle. Julkisuus saa aikaan toimintaa erityisesti silloin, kun teemat siirtyvät välitetyiltä kentiltä suorille.

Toistaiseksi näyttävimmät siirtymät ovat facebook-kirjoittelun uutisointi perinteisessä mediassa, lähinnä kahdessa vaiheessa: kun nimien keräys alkoi ja kun 100 000 raja meni rikki. Suoraan toimintaan mobilisointia en ole tätä kirjoittaessani havainnut. Siksi en usko, että minkäänlaista yleislakon kaltaista liikehdintää tapahtuu 15.10.

4) Julkisuudet ruokkivat toisiaan. On selvää, että kansanedustajien palkankorotuksiin ovat jo tarttuneet monet tahot: oppositiopoliitikot, media ja erilaiset asiantuntijat, joita on haastateltu.

5) Uutistyhjiö synnyttää julkisuuksia. Uutistyhjiö on tilanne, jossa tiedetään, että jotain on tapahtunut, mutta siitä ei kerrota. Facebook-casessa uutistyhjiötä ei ole.

 Kirjoittaja on organisaatioviestinnän professori Helsingin yliopistosta. Iivosen ja Åbergin malli julkisuuksien dynamiikasta löytyy mm osoitteesta http://prezi.com/sw3376trtj7z/euprera-2010/. Se julkaistiin alun perin Hallinnon tutkimus –lehden numerossa 2/2009