Jos poliittisista toritilaisuuksista keräisi puheenaiheet, olisi maamme kolmen suurimman ongelman kärki selvä: ruotsin kieli, taitettu indeksi ja maahanmuuttajat. Näin auvoisasti Suomella ei valitettavasti mene. Toivottavasti ehdokkaiden agendalla on isompiakin asioita. Todellisen päättäjän tunnistaa siitä, että tämä on jotain mieltä ja kykenee ohjaamaan keskustelua.

”Kun on taas tavannut kansaa tuolla turuilla ja toreilla, on paljon tullut palautetta tästä työstä ja siitä asiasta.”

Ehdokkaat ja erityisesti paikkansa uusimaan pyrkivät kansanedustajat korostavat juuri nyt suoria kontaktejaan tavallisiin ihmisiin. Vaalipäivää lähestyttäessä Kolmen sepän patsaalla pitää juosta ja lujaa, muutoin juuttuu ehdokkaiden jakamattoman huomion kohteeksi.

En tiedä, kuinka moni kansanedustaja oikeasti kuvittelee jonkin mysteerisen kansalaismielipiteen leijuvan toritapahtumien yllä. Että sen kun vaan nappaa kiinni.

Vaalitilaisuuksiin tulee paikalle huolestuneita kansalaisia, joilla on asiaa. Paikalle tulee myös heitä, jotka ovat ottaneet toritilaisuudet elämäntavakseen, kaikkien puolueiden kahvi ja rokka kelpaa. Sitten on iso osa näitä velmuja toriukkoja, jotka syöttävät ehdokkaille pajunköyttä ja nauravat jälkikäteen siinä torigrillin kulmalla.

Ei ole vaiva selvittää valiokuntien ja ryhmäkokousten aikoja. Väliin voi masinoida puheluita kansanedustajille. Kun yksi edustaja saa iltapäivän akana viisikin organisoitua puhelua samasta aiheesta, on homma halussa. Seuraavassa ryhmäkokouksessa edustaja jo kertoo, kuinka ”kansalaispalautteen perusteella tätä mieltä nyt ollaan!”

Kansanedustajien kantoihin ei ole vaikeaa vaikuttaa. Silti toivoisi, että edustajat ja ehdokkaat vetoaisivat vähemmän turujen ja torien kuvitteelliseen mielipiteeseen. Totta kai äänestäjänä toivon, että mielipidettäni kuunnellaan. Ääneni annan kuitenkin sille, joka on korostetusti itse asioista jotain mieltä.