Sitouttaminen eli työntekijän kiinnittäminen työhön ja työyhteisöön on yksi yritysviestinnän perustehtävistä. Sitouttamisretoriikka määrittelee monin paikoin oikeanlaista sitoutumisen ja työhön suhtautumisen mallia sekä ihanteellisen työntekijän profiilia.

FM Ville Virsun väitöstutkimus käsittelee sitouttamisretoriikkaa eli sitouttamista retorisena, kielellisenä ja viestinnällisenä toimintana. Tutkimus tarkastelee retorisen analyysin keinoin, miten sitouttamistehtävää toteutetaan yritysten tuottamissa teksteissä.

Kokonaisvaltaista ja jännitteistä

Sitouttamispuhe osoittaa kohteita ja edellytyksiä sitoutumiselle. Tutkimus osoittaa, että sitoutumisen kohteeksi tai työntekijän tarttumapinnaksi voidaan ilmeisimpien - työn, työnantajan ja työyhteisön - ohella asettaa oman uran rakentaminen, itsensä kehittäminen tai vaikkapa parhaansa tekemisen ihanne.

Sitouttamisretoriikka määrittelee siis monin paikoin oikeanlaista sitoutumisen ja työhön suhtautumisen mallia sekä ihanteellisen työntekijän profiilia. Huomion arvoista on kokonaisvaltaisuus: ihanne tulee määritellyksi niin ajattelutapojen kuin arvojen, asenteiden ja tunteidenkin tasolla.

Erilaiset jännitteet ja ristiriidat osoittautuvat myös sitouttamisen kohdalla retoriikkaa monin tavoin luonnehtiviksi piirteiksi. Yritykset käsittelevät teksteissään ainakin yksilöllisyyden ja yhdenmukaisuuden, vakiintuneisuuden ja muutosvalmiuden sekä vastuullisuuskysymysten kohdalla puheen ja tekojen välisiä jännitteitä ja ristiriitoja.

Yksilön ja organisaation suhteen jännitteiden keskeiseksi liennyttämisen
välineeksi nousee niin sanottu yrittäjämalli. Tämän mallin mukaan työntekijän tulisi suhtautua palkkatyöhön ja työnantajayritykseen samalla tavoin kuin yksityisyrittäjä suhtautuu omaan yritykseensä. Toinen yhdenmukaisuuden vaatimusta tasapainottava retorinen keino on henkilöhaastattelut ja muu yksilöiden esiin nostaminen. Tällöin organisaatioiden eri tasoilla toimivia mutta yhtä kaikki työnantajan asian omakseen kokevia yksilöitä asetetaan samastumisen kohteiksi.

Keskiössä me-ryhmä

Sitouttamisen ytimessä on samanmielisen yhteisön rakentaminen. Tässäkin yhteydessä nousee esiin kokonaisvaltaisuus, kun me-ryhmää määritellään jaetun taloudellisen intressin ohella jaettujen arvojen, tunteiden ja asenteiden avulla. Erityisesti arvo-käsitteen käyttötapa havainnollistaa kokonaisvaltaisuuden ideaa: sama arvo voidaan esittää samaan aikaan sekä itseisarvona, eettisenä ihanteena, että välinearvona, voitontavoittelun keinona. Toisaalta kiinnostavaa on myös me-viittausten retorinen monikäyttöisyys; meiksi saattaa tilanteesta riippuen hahmottua yritysyhteisön lisäksi jokin pienempi ryhmä yrityksen sisällä siinä missä vaikkapa kansallinen yhteisö, suomalaiset.

Jännitteisyys nousee esiin myös ryhmäpuheessa, kun omaa ryhmää määritellään erottautumalla erilaisista tekstiin tuotetuista kielteisistä ilmiöistä ja toimijoista: kommunikoimattomista yhteisöistä, muutosta pelkäävistä taantumuksellisista, tarpeettomasta muodollisuudesta ja hierarkkisuudesta tai vaikkapa tyhjän vastuullisuusretoriikan harjoittajista.

Lauantaina 18. helmikuuta 2012 kello 12 esitetään Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Ville Virsun väitöskirja "Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä". Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Pekka Pälli Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo.

Väitös on julkaistu Turun yliopiston julkaisuarkistossa:
https://www.doria.fi/handle/10024/73970